lauantai 24. elokuuta 2013

Yrittäjänä Suomessa: ajatuksia viiden vuoden jälkeen

Viime kirjoituksesta tähän blogiin onkin mennyt jo yli vuosi. Olin jo sillä vaiheilla että lakkautanko tämän blogin mutta löysin pari teemaa josta sopivasti rakentunut jutun juurta. Tämä ensimmäinen liittyy yrittämiseen ja yrittäjänä toimimiseen Suomessa.

Yrittämistä on varsin monenlaista ja ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa yrittää. Ajattelin kirjoittaa hieman omista kokemuksistani.

Pudotus kylmään veteen

Hieman yli viisi vuotta sitten perustin toiminimen vailla oikeastaan mitään käytännön ymmärrystä mitä yrittäminen on. Siirtyminen kokeilemaan omia siipiään oli muhinut mielessä vuoden päivät. Tätä ennen olin työskennellyt niin pienemmissä kuin suuremmissa yrityksissä erilaisissa tehtävissä. Kun puhun pienestä yrityksestä tässä yhteydessä puhutaan kuitenkin yli 20 hengen yrityksistä joissa on yleensä jo melko pitkälle vakiintuneet toimintatavat ja rakenteet. Vaikka olisi minkälainen liikeidea, joka turvallisessa työpaikassa tuntuu räjähtävältä, on yksin yrittämisen aloittaminen todella pudotus kylmään veteen. Jos on nauttinut jonkinlaisesta asemasta, jossa on valmis organisaatio kaikkine tukitoimintoineen laki-, markkinointi-, myynti-, tuotekehitys- talousosasto jne. tulee varsin erikoinen tilanne kun enää puikoissa olet vain SINÄ. Se idea mikä "valmiissa yrityksessä" tuntui vielä helpolta muuttikin nopeasti muotoaan. Pitäisikin saada nopeasti positiivista kassavirtaa jolla voi elättää itsensä, perheensä ja vielä kehittää juuri perustettua yritystä. Toisessa vaakakupissa on se ihana vapaus tehdä ihan mitä vaan. Valitettavasti itselläni ei ollut edes puolen vuoden kultaista kädenpuristus- tms. pakettia kasassa. Äkkiä tiliotetta katsoessa tulee mieleen että jotain pitäisi tehdä ja nopeasti. Kun sitten saa homman pyörimään niin että saa menot katettua ja palkkaakin maksettua, niin sitä osaa todella arvostaa.

Ensimmäinen puoli vuotta meni opetellessa yrityksen perusasioita kuten kirjanpitoa, verotusta, laskutusta jne.  ja erinäisiä konsultointiprojekteja tehdessä. Edelleen homma pyöri ja alkoi syntymään uskoa että myös yksin voisi saada paljonkin aikaan. Tärkeänä tukena varsinkin alkuvaiheessa olivat uudet ja vanhat yrittäjäkolleegat josta heille suuri kiitos.

Idea tuotteesta

Monellakaan yrittäjäksi ryhtyvällä ei alkumetreillä ole välttämättä minkäänlaista valmista tuotetta jota myydä. Jos myy vain omaa osaamistaan niin oman osaamisen tuotteistaminen onkin sitten aivan oma taiteenlajinsa. Pitäisi osata kehua itseään ja osaamistaan sekä rakentaa tästä helposti ostettava tuote - helppoa eikö? Varsin moni ainakin alkuvaiheessa päätyy myymään pelkästään omaa työtään leipänsä pitimeksi ja sivussa yritetään tuotteistaa jotain. Aika nopeasti hiipiikin ajatus siitä että todellisuudessa vain vuokraan itseäni asiakkaille sillä erolla että on kuitenkin yrittäjän "vapaus". Todellisuudessa asiakkaasta on tässä mallissa tullut työnantajani/pomoni ja sen lisäksi vastaan kaikista velvoitteista, kuluista ja muusta itse. En voi kieltää etteikö muutaman ensimmäisen vuoden aikana tullut välillä mieleen että elantonsa voisi hankkia helpommin palaamalla "turvalliseen" työpaikkaan. Yrittämisen vapaus ja mahdollisuudet kuitenkin painoivat vaakakupissa enemmän.

Oma ajatukseni siitä että haluan kehittää yritystoimintaani ja tuotetta alkoi hiipiä ehkä noin puolen vuoden kohdalla. Ennen yrityksen perustamista ehdin noin kymmenen vuotta toimia erilaisissa kansainvälisissä projekteissa projektipäällikön tehtävissä. Samantyyppiset projektit jatkuivat yrittäjänä ja nyt vain konsultin roolissa. Tämä työ erikokoisissa yrityksissä oli kuitenkin tuonut sen osaamisen ja kokemuksen jonka voisi paketoida tuotteeksi - ja tätä varten perustin uuden yhtiön jonka pohjalle alkoi syntymään verkkopohjainen ohjelmisto Cenno. Ensimmäinen ohjelmistokehitykseen sekä konsultointiin (mm. projektinhallinta, IPR, avoindata) keskittynyt yritys Emobit Oy jatkaa edelleen aktiivisesti toimintaansa ja toimii myös hyvänä pohjana uusien tuotteiden/palvelujen kehittämiseen. Alussa olin aivan yksin ja noin puolentoista vuoden kohdalla mukaan tuli nykyinen yhtiökumppanini. Olemmekin onnistuneet rakentamaan laajan kumppaniverkoston, työkalut ja työmenetelmät niin että lisähenkilöiden palkkaamiseen ei toistaiseksi ole edes tarvetta. Myöskään kasvun tavoittelu henkilömäärällisesti ei ole mikään itseisarvo. Koska pystymme laajentamaan liiketoimintaamme eri suuntiin yritysverkoston ja kumppanien avulla, on tämä enemmänkin tavoiteltu suunta.

Muutin konsulttiyritykseni osakeyhtiöksi noin vuoden päästä yrittämisen aloittamisesta. Tämä onkin juuri oivallinen tapa selkeyttää vastuukysymyksiä, laajentaa toimintaa niin että voi ottaa yhtiökumppaneita ja erottaa yrityksen talous henkilökohtaisesta taloudesta.

Vaikka voisi pitää itsestäänselvyytenä, niin vasta ehkä vuoden kohdalla alkoi ymmärtämään sen tosiasian, että puikoissa olen vain minä itse. Kukaan ei usko asiaani jos en minä itse. Omaa asiaa pitää hengittää ja elää. Oikotietä ei ole ja on aina parempi että tekee jotain kuin että ei tee mitään. Turha epäröinti ja ylenpalttinen asioiden suunnittelu sai jäädä. Asioita pitää kokeilla toimiiko ne ja jos ei toimi niin laittaa mappi ö:hön. Kun taas löytyy asioita jotka toimivat ja tuottavat onnistumisia niin olivatpa ne miten pieniä vain niin ainoastaan ne ovat se polttoaine joka kumuloituessaan kantaa eteenpäin. Itse en totta puhuakseni ymmärrä epäonnistumista ihannoivaa yrittämisen kulttuuria, joka tuntuu olevan valloillaan. Toistaiseksi en ainakaan itse ole oppinut epäonnistumisista muuta kuin sen miten asioita ei pidä tehdä - en sitä kuinka pitäisi tehdä seuraavalla kerralla. Ei liene sattumaa että epäonnistuneilla yrittäjillä on yleensä vain hieman täysin uutta yrittäjää suuremmat mahdollisuudet onnistua. Epäonnistumisessa ei ole mitään pahaa ja se kuuluu elämään ja yrittämiseen mutta ei sitä pidä ruokkia / ihannoida.

Tulorahoitus vs. ulkoiset rahoittajat

Yrityksen talouden matematiikka on varsin yksinkertainen. Tulot pitää olla suuremmat kuin menot. Tämän yksinkertaisen opin soisi otettavan käyttöön myös esimerkiksi valtion taloudessa. Vain hetkellisesti tulisi paikata lisäpääomalla ja velalla. Osakeyhtiössä jo yhdessä tilikaudessa saa konkurssin nopeasti aikaan jos oma pääoma putoaa alle nollan. Tämä olikin kullanarvoinen muistutus kirjanpitäjältä siinä kohtaa kun perustin osakeyhtiön. Omaa pääomaa voi kasvattaa joko tekemällä tulosta tai hankkimalla lisäpääomaa taseen vahvistamiseksi ulkoisten rahoittajien, lainojen, tukien tms. muodossa. Muiden ihmisten tai lainarahan kuluttaminen on kyllä helppoa, mutta tämäkään raha ei tule ilmaiseksi. Jos siis on vain mahdollista kehittää toimintaa ilman ulkoisia rahoittajia niin se on enemmän kuin suositeltavaa. Varsinkin palvelualalla ei isoja pääomia yleensä tarvita.  Kun ulkoinen rahoittaja tulee kuvioon niin se vie yrityksestäsi osuuden ja tässä kohtaa yleensä joutuu alkaa pelaamaan myös muiden säännöillä, et vain omillasi. Helposti syntyy tilanne että tuotettasi/palveluasi aletaankin rakentamaan rahoittajillesi eikä esimerkiksi asiakkaillesi. Tuossa vaiheessa onkin hyvin kysyä itseltään haluaako todella lähteä yrittämään muiden ehdoilla? Varsinkin alkumetreillä on tuota syytä pohtia ja mikä on oma motivaatio lähteä yrittäjäksi. Yleensä rahoittajien myötä kuvioon tulee rahoittajien luona juokseminen, hallitusbyrokratiat, raportointi ja muu jotka ovat kaikki pois siitä varsinaisesta työn tekemisestä. Jos/kun rahat loppuu niin taas tarvitsee hakea lisää. Tällä kertaa ehdot eivät yleensä olekaan enää samat ja joudut luopumaan entistä suuremmasta osuudesta. Saatat myös uusien kumppaniesi kautta saada paljon "hyviä" neuvoja miten asioita pitäisi tehdä ja viedä eteenpäin. Harvoin nimittäin törmää yritysneuvonantajaan/konsulttiin jolla olisi itsellä merkittäviä menestystarinoita takataskussaan ja vielä harvemmin sellaiseen jolla on kokemusta siihen toimialaan, tuotteeseen tai palveluun jota yrityksesi edustaa. "Älkää tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin minä sanon" - periaate tuntuu valitettavasti olevan valloillaan

Vaikka tulorahoitukseen perustuva kasvu ei ole niin nopeaa ja joutuu kuukausittain tasapainoilemaan ja miettimään ikäviä konkreettisten asioiden kuten laskut, omat palkat jne. kanssa niin silloin kuitenkin elää liiketoiminnan todellisuudessa jossa oppii väkisinkin liiketoiminnan lainalaisuudet. Tulorahoituspohjalta yritystoiminta on kestävällä pohjalla. Ulkoista rahoitusta voi hyvinkin tarvita esim. jos yrityksellä on jossain elinkaaren vaiheessa halu tai tarkoitus kasvaa nopeasti. Tulorahoitus ja positiivinen kassavirta ovat tälläisessakin tilanteessa vaan pelkkää plussaa rahoittajan silmissä.  Helppoa korttia ei yrittämisessä ole. Jokaisen yrittäjän tulisikin olla erittäin ylpeä mikäli pystyy elättämään itsensä (ja ehkä muutaman muunkin) ja hoitamaan lisäksi yhteiskunnan asettamat velvoitteet. Ja aina on hyvä muistaa että asiakas on yritystoiminnan paras rahoittaja. Kun asiakas on vielä tyytyväinen niin tämän tyypin ulkoiset rahoittajat tulevat jopa mielellään käymään uudelleen.

Työntekijät ja yrityksen koko

Jostain syystä on yhteiskunnallisessa keskustelussa hiipinyt sellainen ajatus että yrityksen tehtävänä on työllistää ihmisiä. Ei ole. Työntekijät ovat yrityksessä tuotannontekijöitä ja jossain yrityksessä tarvitaan enemmän työntekijöitä ja jossain vähemmän. Työntekijöitä palkataan liiketoiminnan tarpeisiin ja vain ja ainoastaan sen perusteella. Onkin kyseenalaista mitata yrityksen kokoa työntekijöiden määrällä. Enemmänkin tulisi kiinnittää huomiota esimerkiksi yrityksen skaalautuvuuteen ilman työntekijöiden lisäämistä ja mitä työntekijöillä saadaan aikaan. Palveluita ja erikoisosaamista voi ostaa nykypäivänä muista yrityksistä ja verkostomainen yrityskulttuuri onkin kehittymässä nopeaa vauhtia. Toinen varsin huono mittari yrityksen koolle on liikevaihto. Monen tyyppisessä toiminnassa voi liikevaihto nousta pilviin mutta vain jonkin verran jää katetta jolla maksetaan kulut ja palkat. Jos tämä on yrityksen tavoite niin ei siinäkään ole mitään moitittavaa - liikevaihto mittarina ei vaan kerro yhtään mitään.

Tästä syystä kannustankin jokaista mikroyrittäjää yrittipä yksin tai pienellä porukalla olemaan ylpeä pienestä koosta ja hyödyntää ketteryyttä joka isoilta yrityksiltä puuttuu. Tämä on mahdollisuus ja voimavara. Ei ole mitään hävettävää olla yksinyrittäjä. Päinvastoin vain harvalla riittää rohkeus ja osaaminen yksinyrittäjänä toimimiseen. On myös hyvä huomata että kun yrityksen koko kasvaa niin tulee lumipalloefekti ja lumipallon suuntaa on huomattavasti vaikeampi kääntää.

Ainakin itse pyrin pitämään nyt ja tulevaisuudessa yritykseni työntekijämäärältään niin pienenä kuin mahdollista ja ostamaan asiantuntija-apua muilta yrittäjiltä. Juuri tällaista verkostomaista mikroyritysten välistä työskentelyä ja ajattelua tarvitaan. Elinvoimainen mikroyritysten verkosto kantaa Suomea tulevaisuudessa. Pienistä puroista syntyy valtiolle iso virta ja vaikka muutamia mikroyrityksiä putoilisikin pois niin virta ei sammu. Lisäksi juuri mikroyrityksissä joita n. 93,4% on se hedelmällinen maaperä josta voi kasvaa isoja yrityksiä. Olemmekin nähneet mitä isojen yritysten pako on aiheuttanut. Tulevaisuutta ei voida myöskään laskea vain ns. startup kasvuyritysten varaan, koska jos näille käy huonosti niin jäädään tyhjän päälle. Startup ajattelun lähtökohta jossa esim. 9/10 yrityksestä epäonnistuu on myös melkoista lottoarvontaa ja monesti valtion tukemaa sellaista. Rahoittajat luonnollisesti hakevat sijoituksilleen tuottoa esim. 3-5 vuoden tähtäimellä. Tyypillinen tavoitetila startupille on että se exitoidaan (myydään) mahdollisimman nopeasti ja yleensä ulkomaisille omistajille esim. Yhdysvaltoihin. Tällöin yleensä niin valtion yritykseen pumppaama rahoitus ja työntekijät siirtyvät ulkomaille. Jotenkin vaikea nähdä tätäkään mallia kestävänä kehityksenä Suomelle. Yrityksen koko, rahoitus- tai toimintamalli ei siis saa olla mittari. Suomea valtiona pitäisikin kehittää yrittäjyysyhteiskunnan mahdollistavaksi skaalautuvaksi alustaksi jossa yrityksiä kohdellaan asiakkaina ja ne tuottavat verojen kautta yhteiskuntaa varten tulovirtaa. Tarvitaan siis kaikenlaisia ja kaikenkokoisia yrityksiä ja yrittäjiä. Unohtamatta sitä tosiasiaa että jokainen yritys on jossain elinkaarensa vaiheessaan pieni.

On hieno huomata että viimeaikoina yrittäjät ovat alkaneet jakamaan ajatuksia ja kokemuksiaan yrittämisestä avoimesti blogausten, kirjojen jne. muodossa. Tämä ehkä auttaa uusia yrittäjiä lähtemään liikkeelle ja samalla ymmärtämään yrittämisen realiteetit. Yrittäjissä kuitenkin piilee yhteiskunnan tulevaisuuden voimavara. On tärkeää että varsinkin aloittaville yrittäjille on kanavia joita kautta tutustua yrittämiseen käytännön kokemuksien ja muiden yrittäjien avulla. Näin kaikkea ei tarvitse itse opetella kantapään kautta vaan monia asioita olisi voinut kysyä laajemmalta yrittäjäpiiriltä.

Olkoonkin että yrittäminen on usein vuoristorataa eikä todellakaan aina helppoa, niin viimeistä viittä vuotta yrittäjänä voi pitää kaikkein opettavaisimpina ajanjaksona elämässä. Kaikkein tärkeintä on vain uskoa omaan asiaansa ja rohkeutta mennä eteenpäin vaikka välillä pelottaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti